Elämä rinkeleinä

Maalari maalaa kangasta kuin ikonia munatemperella MDF-levylle. Kangas on loimea ja kudetta ja sidosta, ja maalaus toistaa ne pikkutarkalla hartaudella. Väri ja kuosi edustavattunnetta ja ajatusta. Niillä kirjoitetaan tekstuurin päälle ja sen sisään. Syntyy iloisia, värikkäitä avaruuksia, joissa leijuu käsitteitä, vihjeitä ja arvoituksia.

Luonnoskirjat ovat kangaskollaaseja, tilkkukuvia, pehmokirjoja. Maalaukset ovat syntyneet niiden pohjalta enemmän tai vähemmän lähtökohtaa noudattaen. Katsoja voi selata luonnoskirjaa ja etsiä maalausten aihioita. Löytyykö sukalle pari?

Luonnosten juuret sen sijaan jäävät arvoitukseksi. Pahaa oloa tai iloa ei sellaisinaan voi kuvata, vaan ne heijastuvat rinkeliavaruuden taivaankappaleisiin. Kuvien työstäminen tekstiililuonnoksiksi, niiden yhdistäminen luonnoskirjoiksi ja edelleen jalostus maalauksiksi luo niille joka kierroksella uusia merkityksiä.

Rinkeleiden pyörän muoto toistuu kaikissa mittakaavoissa. Se voi olla koko universumin muoto, torus, mutta sen voi kuvitella näkevänsä mikroskoopilla yhtä hyvin kuin kaukoputkellakin. Arkimittakaavakin käy: rinkeli, munkki, makkaralenkki, jokapäiväinen leipä. Taustalla elonkehä pyörii piiriään. Syntymä, rakkaus, orpous, kuolema ovat elämänpyörän loppumattomasti varioituvat elementit. Tarina on aina sama eikä koskaan samanlainen, siihen liittyvät tunteet aina samoja mutta jokaiselle omat, valtavat, ainutlaatuiset.

Maileena Sorvali