Vuodenajat– sarjassa maalaus on maisema, joka matkustaa siveltimen kyydissä kankaalle. Välimatka muuttaa maiseman värimuistoksi ja sen muoto yksinkertaistuu. Esittävyydessä on muistoja kankaiden kuoseista. Pinnassa on öljyvärin materiaalin tuntu.

Elokuun lopussa horsma on jo pinkki, maisema okraa ja liian vihreää.”

Lämpö lentää pellonsängen ylitse

Sen varjoissa kasvaa talvi

Laskeutuvat lokakuiset loskat

Auraaja on valmis

Talventulo on ristinollaa

Oksat rasteja

Taivaansininen kehä näkyy ensilumen laikuttaman pimeän maan takaa

Kun jouluna musta on syönyt valon,

on kuusi silloin värimme

Talvikuu saapuu kylmänä

ja löydän lämpimän paikan olla,

muistaa tulevan kesän lämmön.

Kissojen sade tuo kevään toiveita:

aaltoileva lämpö lähenee.